Minulta monesti kysytään ammattitaustoistani hoitojen aikana, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta ihan blogiin pienen uratarinan. Monia aina kiinnostaa missä järjestyksessä olen opintoni suorittanut.
Lukiossa minulla ei ollut hajuakaan, mikä minusta isona tulee. Muistan, kun silloinen äidinkielenopettaja toimi myös OPOna ja jakoi jokaiselle paksun opuksen käteen. Opus oli sen ajan valintaopas, joka sisälsi tietoa ammattikorkeakoulujen eri opintolinjoista. Niistä piti sitten kotitehtävänä löytää itselle sopiva ”ammatti” perustelujen kera. Muistan olleeni aivan hukassa, kun plarasin opusta. Viimein omaksi valinnaksi päätyi fysioterapeutti. Minua kiinnosti terveelliset elämäntavat ja liikunta. En tosin koskaan ole mitään kunnolla harrastanut.
Päädyin hakemaan fysioterapiaa, mutta en onnistunut pääsemään edes valintakokeeseen. Pidin lukion jälkeen välivuoden ja tein töitä pesulassa. Päätin lähteä suorittamaan hierojan tutkintoa, koska kuulin sillä pääsevän suoraan fysioterapian valintakokeisiin. Paperit sain ja innostuin kovasti hierojan työstä ja aloin haaveilla omasta yrityksestä. En kuitenkaan uskaltanut lähteä kokeilemaan onneani yrittäjänä vaan löysin itseni hoitotyön ammattitutkinnon (sairaanhoitaja) valintakokeesta.
Pääsin opiskelemaan hoitotyötä, mutta vielä oli ajatuksissa hakea fysioterapeutiksi seuraavana keväänä. Kävi kuitenkin niin, että omat opiskelukaverit oli niin mahtavia tyyppejä, että päätin suorittaa sairaanhoitajan opinnot loppuun asti. Valmistuin sisätauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta Raumalta keväällä 2006. Työllistyin jo ennen valmistumista ja tein alkuun töitä sydänpotilaiden parissa kardiologisella sisätautiosastolla Tyksissä.
Sen jälkeen elämä on kuljettanut myös muualle, mutta pääsasiassa olen tehnyt töitä sydänpotilaiden kanssa. Toki nelisen vuotta tein töitä Kuusankosken aluesairaalan röntgenissä, jossa olin ultraäänihoitajana ja toimenpidehoitajana. Siellä oli aivan mahtava työporukka, jota lämmöllä edelleen muistelen <3 Tällä hetkellä teen edelleen sairaanhoitajan töitä yritykseni ohessa. Olen sydänvalvonnassa töissä ja aivan ihanat työkamut sielläkin <3<3
Mikä sai vaihtamaan alaa?
Tein usean vuoden ajan valmistumiseni jälkeen töitä ilman sen kummempia lomia ja vuorotyö alkoi tuntua todella kuluttavalta ja raskaalta. Myös tunne, etten pystynyt tekemään työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut kalvasi mieltä todella pahasti ja niinpä aloin miettiä toista vaihtoehtoa. Myöhemmin asiaa pohdittuani olen miettinyt, että varmaankin kärsin jonkin asteisesta Burn outista silloin alle kolmekymppisenä. En vaan osannut asiaan hakea mitään apua ja tavallaan myös häpesin sitä, että koin työn vievän itseltäni kaikki voimavarat, vaikka olin vasta niin vähän aikaa tehnyt hoitotyötä.
Lähdin pohtimaan asiaa siltä pohjalta, mikä minua kiinnostaa ja mistä nautin. Oivalsin, että käsillä tekeminen on se oma juttu ja kauneudenhoito on aina kiinnostanut. Niinpä lähdin ottamaan selvää erilaisista mahdollisuuksista kouluttautua kosmetologiksi. Törmäsin paikallislehdessä yksityisen oppilaitoksen ilmoitukseen, jossa kosmetologin tutkinnon lisäksi sai suorittaa jalkahoidon ammattitutkinnon. Jalkojenhoitokin kiinnosti itseä, koska koin sen olevan lähellä sairaanhoitajan työtä. Isoa taloudellista panostusta se vaati lähteä opiskelemaan ja maksaa itse tutkintomaksunsa, mutta päivääkään en ole katunut!
Opintojen aikana alkuun ajattelin, että tulisin tekemään palkkatyöläisenä kosmetologin töitä. Opintojen edetessä ja ollessani kesätöissä isossa kauneushoitolassa rohkaistuin lähtemään yrittäjäksi. Sain oikeastaan mahtavan tilaisuuden koulun hoitolan kautta ja sain vuokratuolipaikan parturi-kampaamo Olohuoneelta, joka sijaitsi silloin Turun Kärsämäessä myös. Jäin kuitenkin nopeasti äitiyslomalle ja vuokratuoliyrittäjyys katkesi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.
Tämän jälkeen sain tehdä palkkatyöläisenä jalkahoitoja riskiryhmäläisille Kaarinan terveyskeskuksessa. Asiakkaat olivat lähinnä diabeetikoita ja hoito sisälsi jonkin verran myös haavanhoitoa. Toisen lapseni äitiyslomalla sain mahdollisuuden kokeilla uudelleen yrittäjänä toimimista, kun toinen yrittäjä otti minuun yhteyttä ja tarjosi vuokratuolipaikkaa. Hetken harkinnan jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen.
Aloin uudelleen haaveilla omasta hoitolasta ja lopulta, kun taloudelliset asiat saatiin sovittua ja järjestykseen, uskalsin vihdoin lähteä toteuttamaan omaa unelmaani. <3 Tätä työtä on mahtava tehdä, koska se ei oikeastaan edes tunnu työltä. Suosittelen ihan jokaiselle omien unelmien tavoittelua. Kannattaa rohkeasti ottaa asioista selvää ja kokeilla omia rajojaan <3